Mikko Saloniemi
Suu- ja leukakirurgi
erikoishammaslääkäri ja erikoistuva lääkäri
hammaslääketieteen tohtori ja lääketieteen lisensiaatti
Verenvuototautipotilaan hammashoito
Sekä verenvuototauteja sairastavilla että koko väestössä tavallisimpia suun sairauksia ovat hampaiden reikiintyminen eli karies ja hampaiden kiinnityskudossairaudet eli parodontiitit. Nämä suun sairaudet ovat lähtökohtaisesti helposti ennaltaehkäistävissä. Hyvällä hammashygienialla voidaan vähentää suuhun kohdistuvien – etenkin kirurgisten – toimenpiteiden tarvetta, jotka vuotohäiriöitä sairastavilla edellyttävät aina huolellista etukäteissuunnittelua. Verenvuototauteja sairastavilla ennaltaehkäisy on erityisen tärkeää, jotta vältytään mahdollisimman täydellisesti päivystyksellisiltä hammashoitokäynneiltä.
Seuranta perusterveydenhuolloissa
Verenvuototautipotilaan tulee käydä säännöllisesti hammaslääkärin perustarkastuksissa. Potilaan aktiivinen rooli hammaslääkärin vastaanotolla sairaustiedon välittäjänä on tärkeä. Potilasjärjestelmäteknisistä syistä hammaslääkäreillä ei aina ole käytössä kattavaa tietoa potilaan yleissairauksista ja näiden hoidosta. Potilaan tulee aina itse huolehtia, että hoitavalla hammaslääkärillä on tieto potilaan vuotosairaudesta. Hammaslääkäri määrittää perustarkastuksessa yksilöllisen seurantavälin kullekin potilaalle. Potilas saa hammaslääkäriltä, suuhygienistiltä tai hammashoitajalta ohjeistuksen suun ja hampaiden hoidosta ja suun sairauksien ehkäisyyn tähtäävät ravitsemussuositukset. Kela korvaa yksityissektorin hammaslääkäritarkastuksen joko vuoden tai kahden vuoden välein perussairauden vakavuudesta riippuen, vaikkakin Kelan korvausosuus yksityissektorin hammashoidon kuluista on vuosien mittaan merkittävästi pienentynyt. Mikäli et ole käynyt vuosiin perustarkastuksessa, varaa itsellesi aika ja informoi hammaslääkäriäsi vuotosairaudestasi. Verenvuototauti ei ole normaalin hammashoidon este vaan tärkeä osa verenvuototautien hoitokokonaisuutta.
Hemofiliaa sairastavien pienen vuotoriskin perustoimenpiteet toteutetaan valtaosin perusterveydenhuollossa. Näitä ovat esimerkiksi hampaan paikkaus. Suurimmalla osalla potilaista myös muu tavanomainen, veren vuodolle altistamaton hoito on toteutettavissa avopuolen hammashoitolassa. Lievän von Willebrandin taudin suun hoito tapahtuu myös valtaosin perusterveydenhuollossa, joskin vaikeimpien von Willebrandin tautimuotojen ja verekkäimpien toimenpiteiden osalta tapauskohtaisesti sairaalassa.
Toimenpiteet erikoissairaanhoidossa
Verenvuototauteja sairastavien potilaiden verenvuodolle altistavat suun toimenpiteet toteutetaan pääasiassa sairaaloiden suusairauksien poliklinikoilla. Verenvuodolle altistavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi hampaiden poistot ja monet muut suukirurgiset toimenpiteet. Sairaalapoliklinikoille tarvitaan lähete avoterveydenhuollon hammaslääkäriltä. Sairaalassa toimenpiteet toteutetaan yhteistyössä vuotosairaudesta hoitovastuussa olevan hyytymishäiriöyksikön kanssa. Hyvissä ajoin ennen suunniteltua toimenpidettä suusairauksien poliklinikka laatii konsultaatiopyynnön, jonka perustella hyytymistekijäsairaudesta vastuussa olevan hoitoyksikkö laatii yksilöllisen hoitosuunnitelman toimenpiteessä ja sen yhteydessä mahdollisesti annettavista hyytymistekijävalmisteista, muista tukihoidoista sekä mahdollisesta laboratorioarvojen seurannasta. Aina hyytymistekijävalmistetta ei tarvita vaan osa toimenpiteistä voidaan lievää von Willebrandin tautia tai lievää hemofiliaa sairastavilla toteuttaa esimerkiksi vuotoriskiä pienentävän traneksaamihappovalmisteen tai desmopressiinin avulla. Lääkkeitä voidaan annostella esimerkiksi paikallisesti suuontelon, systeemisesti suun kautta, nenän kautta, tai suonensisäisesti. Verensuotolle altistaviin toimenpiteisiin liittyy aina jälkivuodon riski. Mikäli toimenpidealueen verenvuoto pitkittyy useita vuorokausia kestäväksi tai potilaan yleisvointi heikkenee, tulee olla yhteydessä ensisijaisesti hoitavaan tahoon, tarvittaessa päivystyksellisesti.
Hemofiliaa sairastavien lasten hammashoito on pääsääntöisesti keskitetty yliopistosairaaloihin, jossa se toteutetaan lastenlääkärien, lastenhematologien ja lasten hammashoidon erikoishammaslääkärien yhteistyönä. Verenvuototaudin tarkka diagnoosi, aiempi vuotohistoria, ajankohtaiset laboratorioarvot ja hoitavan hematologin arvio toimivat hoitopaikan valinnan pohjana.
Hemofiliapotilaista inhibiittoripotilaiden hoito edellyttää erityisen huolellista etukäteissuunnittelua, hoitoa ja hoidon seurantaa. Siksi sekä lasten että aikuisten hemofiliaa sairastavien inhibiittoripotilaiden hoito on keskitetty ja toteutuu tällä hetkellä HUS:ssa.
Verenvuototaudin diagnoosi vaikuttaa toimenpiteiden yhteydessä myös kipulääkityksen valintaan. Kipulääkkeistä vältetään vuotoriskiä lisääviä lääkkeitä kuten tavanomaisia tulehduskipulääkkeitä. Niiden tilalla käytetään parasetamolipohjaisia lääkkeitä tai koksibi-kipulääkkeitä. Kivun hoidosta on potilasoppaassa oma erillinen kappaleensa.
Potilaan hammaslääkärille antama tieto verenvuototaudista on ensiarvoisen tärkeää, että hoitava hammaslääkäri pystyy varautumaan suun hoitotoimenpiteisiin asianmukaisesti, tarvittavat hoitoa edeltävät konsultaatiot saadaan toteutettua aikataulussa ja oikea hoitopaikka määritettyä.